Jukola oli juuri niin hieno kokemus kuin osasin odottaakin. Paluu parin vuoden jälkeen tuohon suomalaisen kesäyön tunnelmaan palkitsi kaikin tavoin.

Joukkueemme suoriutui vähäisestä valmistautumisesta huolimatta hienosti sijalle 600. Koko joukkue nautti etsimisen ja löytämisen riemusta. Tänään tuntee jokainen jaloissaan matkan fyysiset rasitukset, mutta ne muistuttavat kokemuksista ja ovat tärkeä osa Jukolaa. Huumori, rento ja vapautunut meininki luo pohjan jokaiselle tehdä oman taitonsa ja kuntonsa mukainen suoritus. Olkoon se sitten hyvä tai todella huono.

Itse pääsin matkaan vasta yhteislähdössä sunnuntai-aamuna noin kello yhdeksän. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että yhteislähdössä lähetetään matkaan kaikki ne, jotka eivä ole siihen mennessä päässeet vielä metsään. Heti alussa koki kilpailumaaston vaativuuden. Kiivetiin upeita kallioita ylös ja alas. Korkeimpien mäkien päälle tuli nousua 60 metriä. Lähes poikkeuksetta nuo mäet käveltiin ylös, paikoin kiivettiin käsin auttaen etsien sopivaa ylöspääsyn kohtaa jopa yli kymmenen metrin jyrkänteiden välistä. Päästyä vaivalla ylös rastille laskeuduttiin saman verran notkoon ja uudelleen ylös seuraavalle kalliolle. Tuollaiset maastot ovat pohjalaiselle tasamaan tallaajalle upea kokemus, jonka tuntee matkan edetessä erityisesti reisissä ja pohkeissa.

Löysin rastit todella hyvin. Matkanteko sen sijaan oli verkkaista ja puolimatkan jälkeen jo melko tuskaista. Kuuma helteinen ilma ei todellakaan yhtään helpottanut muutenkin vaativaa urakkaa. En kuitenkaan saanut kehitettyä yhtään kramppia lihaksistooni. Ehkäpä hyvä juominen ja hiilihydraattien tankkaamien matkalla auttoi asiaa. Aikaa sain kulumaan 2.43,50, joten kaavailuni kolmen tunnin alittamisesta onnistui.

Suunnistamista saati sitten Jukolan Viestiä on vaikea kuvailla sitä kokemattomalle. Metsässä kulkeminen vaatii kartan ja maaston ymmärtämistä. Jukolan huippusuunnistajille tehdyt radat ovat todellinen haaste harrastelija- ja kuntosuunnistajille. Pään pitää toimia ja keskittymisen on pysyttävä omassa suorituksessa, vaikka ympärillä pyörii kymmeniä joskus jopa satoja muita suunnistajia. Riippumatta muista olet kuitenkin aina yksin itsesi kanssa ja ratkaisut, joita teet eivät vaikutta vain omaan suoritukseesi, vaan koko joukkueen.

Ehdottomasti yksi parhaita osia suunnistamisessa on jälkipuinti. Jossittelu. Suorituksen jälkeen radat, ratkaisut, onnistumiset ja epäonnistumiset käydään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Eri reitinvalintoja punnitaan ja vertaillaan. Tähän on uusi tekniikka tuonut paljon lisää mahdollisuuksia. Nykyisin suunnistaja saa suorituksensa jälkeen tarkan informaation, kuten rastien välillä käyttämänsä ajan, sijoituksen rastilla ja jopa kulkemansa kilometrivauhdin. Online-rasteilta tuli suoraa tietoa nettisivuille. Näin kotona voitiin seurata jokaisen kilpailijan etenemistä maastossa.

Ensi vuonna on vuorossa 59. Jukolan Viesti Lapualla.

Tapaamme siellä.